Tästäkö se alkaa?

Pitkällisen pohdinnan jälkeen lauantainen pakkasaamu innoitti minut luomaan paikan omille ajatuksilleni. Katsellaan, mihin virta kuljettaa.

Talvi on harvinaisen pitkä ilmiö ainakin Suomessa asuville. Tämäkin talvi on tarjonnut purevaa kylmyyttä aivan liikaakin omalla sietokyvylläni mitattuna. Palelevat sormet, jäähuurusta valkoiseksi muuttuvat hiukset ja sisuskaluja turruttava viima eivät saa minua hyppimään riemusta kristallinkirkkaassa lumessa. Kimalteleva kauneus lienee kiistämätön tosiseikka, jota edes minä en lähde kieltämään, sillä elämäni joukkuevoimistelun parissa varttuneena ymmärrän kyllä kimalluksen päälle. Glitter, paljetit ja yleisesti kaikki kimallusta ja valonheijastelua aikaan saavat pikkuasiat saavat ainakin tämän tyttösen sydämen sädehtimään. Lieneekö sitten pientä materialismia. Toisaalta en usko sen suuresti johtavan minua kohti maallista kapitalismia. It's just a girl thing.

Mutta takaisin talveen. Talvi saa minut toimimaan säästöliekillä. Mukavuudenhaluisena en pidä useiden vaatekerrosten pukemisesta päällekkäin, joten saatan valita kotiin jäämisen jonkin muun vaihtoehdon sijaan. Tosin rakastamani kynttilät ovat talven pieniä iloja ja valopilkkuja. Mikään ei kuitenkaan estä minua polttamasta niitä myös kesäisin. Villasukkien liittäminen pelkästään talveen on myös täysin tarpeetonta. Niitäkin käytetään aina. Talven parhaat jutut ovat siis omaa arkipäivääni vuoden ympäri. Tietysti teen ja kaakaon voisi väittää maistuvan paremmalta kylmän pakkasulkoilun jälkeen. Minulle ne maistuvat aina. Laskettelu tietysti kuuluu olennaisena osana talveen. Senkään harrastamiseen ei kuitenkaan tarvita 20 astetta pakkasta. Se on paljon mukavampaa keväisessä auringonpaisteessa. Uusi vuosi Rukalla muistutti pakkasen purevuudesta tuntureilla. Yksi lasku ja pakko ottaa lämmittäviä apuja After Skin puolella.

Lumen kauneus on kyllä sykähdyttävää valonsäteiden luodessa illuusion miljoonista kristalleista ja timanteista. Kliseistä, mutta totta. Tässä eräs ilta kävellessäni äidin kanssa mahtavan ravintolaillallisen jälkeen karkkipussi ja hömppäleffa äidin laukussa en voinut kuin ihailla pakkaslumen kimallusta katuvalojen loisteessa. Tuhannet pienen pienet talvikeijut tanssivat omaa tanssiaan ja saivat melkein jopa minutkin heittäytymään talven tanssiin. Muutama pikkuinen hypähdys tuli ehkä otettua, mutta kylmyys vei voiton loppupeleissä ja kiirehdin sisätiloihin.

Tällä hetkellä odotan hartaasti lumen sulamista ja Hämeenpuiston vihertymistä. Lunta on vain kertynyt niin paljon, että sen sulaminen tulee viemään ikuisuuksia räntä-ja loskaolosuhteiden armoilla. Kyllä kevään on kuitenkin pakko jossain vaiheessa voittaa.